Jos luet tätä ja mietit otsikon tai koko blogin otsikon merkitystä, niin et ilmeisesti edes tiedä kuka olen, ja jos tiedät, et tunne... ja jos tunnet niin luulet tuntevas vaan.
Olen siis taas ja edelleen asunnoton.
Luulen et kaikki alko tän vuoden alussa... tai joskus kun muutin ruotsiin ja päätin kääntää kelkkaa ympäri.
hyvä yritys...
Huomaan silti aina kaikkien skarppausyritysten jälkeen et löydän itteni taas koskettamasta pohjaa vaikka en edes taivu niin hyvin.
Kelasin jo ku suoritin anniskelupassin, et "jes, nyt pääsen tekee baarimikon hommii... TAI EDES blokkarin hommii näin aluks" hyvin lyhyeen loppu sekin turha unelmointi.
Olin jonkin aikaa taas asunnoton kunnes pääsin mutsille pariks päiväks... kuukaudeks jos tarkkoja ollaan. Ja sit taas alle viikko ennen mun synttäreitä ulos, ja jos kukaan ees tietää mun synttäripäivää niin voi kuvitella kuinka kylmää sillon oli?
No sit taas luulin tarttuvani oljenkorteen, auttavaan käteen, ihmiseen joka tahtoo vaan hyvää, voi kuinka väärässä voi ihminen ollakkaan... nyt oon monen tonnin veloissa, puolet omaisuudesta menettäneenä, paskan keskellä räpimässä ylös...
Ja jos sekään ei vielä riitä niin mua pitää vielä kusettaa ja särkee mun sydän kaks kertaa saman ihmisen toimesta... (ei siis saman joka edellisessä säkeessä on)
Nyt oon taas tässä...
Asunnottomana, 2 viikon putki takana, (tuntuu oudolta mut hyvältä olla selvänä) tonnin tuhlanneena pelkkään paskaan, joka päivä joutuu miettimään mihin seuraavaks yöks.
Mut nyt...
Tiistai toivottavasti muuttaa mun elämän.
Jos näin on, alkaa taas uus blogi ja tää chapter on ohi mun elämässä.... joka ois tosi hyvä!
Nyt alan kattomaan Men In Black 2, joten hyvää yötä ja kiitos jos ja kun luitte alusta loppuun.
-Sara-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti