What a beautiful day!

Vihdoinkin tuntuu et kaikki on niin paljon paremmin.

Ilmaki tuoksuu jotenkin raikkaammalta (tai sit se on vaa talven alkaminen)

Unetki maistuu niin makoisilta.

 

Nyt on perjantai ja mun ainut ystävä tällä hetkellä täällä on töissä... vissiin koko viikonlopun.

Kai mä sit istuskelen koneen kans tän illan.

Voisin samalla koittaa selvittää mikä tän ongelma on ku ei suostu mitään lataamaan....

 

Ainiin, tilasin ittelleni sims 3:sen.

Ku Ira ja iskä oli täällä niin me vaan pelattiin iltasin simssiä kun oli työt tehty.

Nyt sit himottaa pelaa ku ei pysty enää, Iralla kun se kone on... ja simssi.

 

Mun sedän piti tulla tänne ens viikolla mut sit se ei saanu autoo hommattuu jolla se tohtis tulla, joten sen tulo siirtyy kuukaudella luultavasti.

Ois ollu niin kiva nähdä mun lempisetää....

 

En muista oonko jo sanonut, mutta tässä parin päivän aikana oon laittanu ihan hullun lailla mun huonetta kuntoon.

Siellä on kaikkii ihanii koriste-esineitä, tauluja, valokuvakehyksiä, peilejä, verhoja namnamnam!

 

Eikä se oo vielä valmiskaan.

Mut nyt voisin ottaa puheen aiheeks sen mitä mulla oikeesti pyöri mielessä kun on kuulumiset jo laitettu.

 

Asia número uno!

 

Miksi te muut naiset vaivaudutte haukkumaan toisia naisia päin niitten naamaa? Mihin on kadonnu parhaille ystäville juoruuminen? Siinä ei sentään loukkaantunu ketään!

 

Esimerkkinä, jos nainen pukeutuu rohkeasti (ja tiedätte mitä tarkotan) niin teillä on joku velvollisuus mennä haukkumaan sitä huoraks ja kaikeks muuks kauheeks... JA VIELÄ PÄIN NAAMAA!

Kai tiesitte että se viestii teistä todella huonoo itsetuntoa ja kateellisuutta, jos ette jo oo sitä huomannu.

Mua niin raivostuttaa toi teijän asenne, vittu ihmiset saa kävellä ulkona vaikka alasti jos haluu! (no ei nyt iha alasti, koska se on laissa kielletty)

 

Sitten mennää asia número de dos!

 

Tarvisin lisää lukijoita, siis liittyviä lukijoita et tää lähtis tää blogi mainostuu.

Joten te kaikki jotka painatte lähettämääni blogilinkkiä facebookissa ja luette blogiani, painakaa oikeesti yläkulmasta liity lukijaksi, ei kestä ku 2min liittyä... ei oo niin paljon poist teidän ajasta jos kummiski aina luette tätä.

Niin ja saatte aina välittömästi tiedon uudesta tekstistä!

 

Ja jos teillä on jotain parantelu ideoita niin saa heittää tulemaan.

 

seuraava blogimerkintä onkin uudistettu omilla ideoillani ;)

 

Sara

 

 

Another Land

Terveisii Pajalasta!

Tulin tänne sunnuntai aamuna ja oon päässy jo oman huoneen sisustamiseen.

Siitä tulee kyl hieno ku se on valmis.

Kohta saan oman läppärinki, mut en kyl sitä minkä halusin...

Löysin muuten 2007 vuoden V8 lehdestä Martina Aitolehti -julisteen ja varmasti menee seinälle!

Ei kyllä tuu ikävä Helsinkiin...

Monikohan on ees huomannu mun poissaoloa?

Moniko on sanonut että tulee ikävä?

Moniko on mua auttanut?

Sen kerran kun ees pyydän pientä palvelusta niin sanotusti hyvältä ystävältä niin on kauheen iso asia.

Toisin sanoen mulla ei oo siellä Helsingissä ketään.

Veli ja Kristian.

Ne on ne ihmiset mitä mulla on siellä.

Ja Janette Salossa, josta tiedän että se tekis mun puolesta yhtä paljon ku mä sen puolesta!

Nyt tästä on matka kuule vaan eteenpäin!

Pitää etsiä työ ja saada asuinympäristö itsensä kanssa toimimaan.

Onneks mulla on täällä mun oma tukijoukko.

Mummo, serkut, setä, pikkuserkut ja muut sukulaiset.

Ira ja Iskäki on täällä nyt huomiseen tai ylihuomiseen asti.

Ne auttaa täällä muuttohommissa ja hoitaa omia muuttoasioita.

Oisin voinu lähtee niitten matkassa Tukholmaanki, mut haluun jäädä tänne, täällä mä tunne itteni kotosaks.

Ja täällä mulla on oma huone!

Kaikki luulee et Pajala kun on Pohjois-Ruotsissa niin tää on jotenki kuollut paikka? haha... Vitut.

Täällä on enemmän menoa ku Suomen lapissa, vaikka tää on pohjosemmassa.

Täällä osataan juhlia, tehdä töitä (ja niitä on saatavilla) ja täällä on hyvännäkösii miehii!

Silti tää paikka on ihanan rauhallinen... hyväntuulinen omakotitaloalue, ihania kävelyreittejä (vaikka sää on mikä on)

Saa nähdä millon taas eksyn Helsinkiin ja jos löytys ees hyvä syy tulla sinnepäin.

Siihen asti, kuulemisiin.

Sara



Boys, Girls, Love & Disagreements

Onko miehillä ja naisilla samanlainen näkökulma elämästä?
Naiset ainakin luokitellaan mitään tietämättömiks, mustasukkasiks, omistushalusiks, päättömiks kanoiks.

Kun taas miehet vaikutusvaltasiks, kusipäismäisiks machomiehiks, jotka tietää kaiken kaikesta TODELLAKIN paremmin ku naiset.

Joo... tällä periaatteella elettiin ööööö.... vuonna 1900? vai millon vittu se oli ku naisil ei ollu äänioikeutta...

Tää on vuos 2012.. vielä. 
Löytyy kyllä poikkeustapauksia meistä naisista, kuten myös miehistä. 
Mut on todellaki näitä saatanan akkoja, jotka pilaa meidän muitten naisten maineen!
En sano itteeni täydelliseks naiseks, on mussakin virheitä, kaikissa on.

Mut näitä. 
"Feministejä"
"Vittu naiset on vaa nii paljon parempii ku ykskää mies! Me saadaa kaikki mitä halutaa vaa napsauttamal sormee ja mä kiellän mun miestä nii se on ihan oikein!" 

Hey BITCH? GO FUCK YOURSELF!!!

Mun pointti siis oli tää!
Ottakaa jokanen ihminen yksilönä, ei sillä että onko se mies vai nainen, koska joka ikinen nainen ei oo ärsyttävä, kälättävä, määkyvä lehmä joka ei valitettavasti tuota ees maitoa neljästä nännistä....

Ja naiset!
On oikeesti olemassa niitä ihania miehiä....
Jos ettisitte laajemmalla kannalla ku kusipää swäägblääffit?
Tiiän et ne wnb gangsterit on sulosii ja nii ihanan koviksii.
Mut en jaksais kuunnella teijän joka päiväst itkemist kuinka se prinssi taas feidas sut ja kuinka rumasti se puhukaan susta/sulle toissapäivänä ja kuinka KAIKKI JÄTKÄT ON IHAN PERSEESTÄ.

Koska tää vie pois mahdollisuudet niiltä miehiltä, ketkä oikeesti on ihania ja sydämellisiä!

Ei kai mulla muuta, hauskaa viikon alkua kaikille.


 
Sara

Keeps getting better

Moi!

Taas eilen sain hyviä uutisia!

Mun Duurin työntekijä soitti mulle ja kysy haluunko alottaa kuntouttavalla työnhakukurssilla.

Se oli jo alkanu maanantaina, mut saan alottaa joko nyt perjantaina tai ens viikon maanantaina.

Torstaina selvii kumpana päivänä alotan, kun meen duurin työntekijäni kanssa juttelemaan.

Seuraava ongelma on se, että mistä saisin rahaa, pariin hienoon paperilappuseen. 

Jotka jo mainitsin edellisessä blogissa.

Kuitenkin, tosta kurssista sen verran, että siitä ei saa työmarkkinatukea, vaan 9euron päivärahan. Mutta sitä ei vähennetä toimeentulotuesta. Eli yammy yammy!!!

Maanantaina on myös tapaaminen sen vamoksen kans. 

Siihen ne liitteet tarviinki, eli mun pitäs saada soitettuu jostai verotoimistoo.

Oon alottanu taas pitkästä aikaa kirjottaa kirjaaki! 

Tai no suunnittelu vaiheeessahan toi vielä on, mut konsepti siitä mitä tasan tarkkaan aion tehä on valmiina.

...Saa vaan nähä kauan kestää et kyllästyn senkin tekemiseen.

Ainut mikä mulla nyt painaa päälle on tää asuntoasia ja velka-asiat. 

Ei mitää näit kaverilainoja, vaan nää oikeet kunnon velat/lainat.

En tiiä miten pääsen näistä nopeiten pois....

On pikavippejä, opintolainaa, erääntyneitä puhelinlaskuja, ulosottoo meneviä kuntosalin jäsenmaksuja....

Asunnossa se, että en vaan kestä asua kontrollifriikin kanssa. 

Auktoriteettiongelmaisella on tosi mukavaa asua sellasen kanssa, joka kertoo sulle joka sekunti mitä sun pitäs tehä!

Mä hoidan mun asioita kyllä, mut miks mun pitää nousta klo 8 aamulla, jos mulla on tapaaminen vasta klo 11? Tai miks mä en voi joskus olla heti aamusta kun herään niin vaikka klo 12 tai 13 asti koneella ja sit mennä ulos tai tehä jtn jos mulla ei oo mitään tapaamisia, asuntoesittelyitä tai muitakaan asioita sille päivälle? 

Tai miksen voi vaan yksinkertasesti olla! 

(siis siihen asti kun mulla alkaa kurssi ja koulu jne.)

Enivei... olin eilen asuntonäyttelys, kontulas. 

Oli tosi mukavan näkönen yksiö! 

Tuskin saan sitäkään porukasta päätellen. 

Mut en luovuta :)

Vielä on läpi käymättä AsTu:n kämpät ja liitteet viemättä nuorisoasuntoliitolle ja nuorisäätiölle.

Ja just äsken kävin kattomassa sähköpostin ja heti huomiselle oli kutsu asuntonäyttelyyn!

Näytti viel tosi kivalta paikalta! Toivottavasti nyt sit vaan tärppää....

Mutta...

Nyt alotan aamupalan syömisen, pistä kahvin valumaan, laitan telkun päälle ja otan kaiken irti tosta auringosta mikä paistaa ihanasti verhojen läpi.

Pitäkää hauska päivä kaikki!

Sara

LAME BULLSHIT

Moi...

Kärsimättömäks ihmiseks oon kyllä huomannu parin päivän aikana et oon oppinu venailee... 

joitaki asioita. 

10. lokakuuta alkaa koulu...

tai no koulu... Itiksen lukiossa semmone peruskoululinja jossa voi korottaa peruskoulun päättötodistuksen numeroita.

joka ois mulle sopiva ku sukka jalkaan.

11 vitosta todistukses ei oikee huuda jatko-opiskelupaikkaa.

Huomenna sossutapaaminen asuntoasioista klo 11. 

Jos vaikka PLIIS alkais neki asiat jo rullaamaan. 

No... en mä tätä blogia turhaan Universal Testiks sano.

Ja sit 24. tätä kuuta ois Vamoksen kanssa tapaaminen, samoista asioista, eli mun pitäis tällä viikolla alkaa hommaamaan verotodistusta, maistraattilippulappunen ja sit oli jtn muutaki...

no en muista mut löytyyhän se tosta kalenterista sit.

Tänään aloin taas pitkäst aikaa käymää Twitteris, eli jossain vaiheessa jos suosio kasvaa nii alan kirjottaa tätä blogia sit englanniks. 

Tiedoksi.

En nyt taas tiiä mitä pitäs enää kirjotella... mut olipahan pari päivitystä. 

Ciao

-Sara-

Sunnuntai

Hah.. Kaikist vaikeinta on alottaa näitten blogitekstien kirjottaminen, toiseks vaikeinta on saada ne kiinnostavan kuulloseks, ja kolmanneks kiinnostavan näköseks... 

Alotetaan vaikka aamusta

Tulin siis eilen tänne mun faijan ex vaimolle vähäks aikaa piiloon, jokski viikoks maybe...

Tänä aamuna heräsin ihme ja kyllä 10.39, enkä oo vapaaehtosesti heränny siihen aikaan varmaan.... ikinä? 

Vetäsin aamupalaks katkarapupussin, joka ei tuu kovin yllätyksenä multa, jos siis tuntee mut.

Laitoin telkun päälle ja aloin kattoo frendejä, 

nyt juon red devilii ja nautin tästä ihanan hitaasta netistä.

Seuraava ajatus onkin, että mitä teen tänään!

Muistan viime sunnuntaina kun kävelin kotia kohti... Matkan aikana aloin miettimään kuinka paljon oikeesti juon. Olin silloin sinä päivänä nimittäin rikkonut juomisputkeni, joka oli kestänyt 2 viikkoa. 

Päätin siltä seisomalta etten juo viikkoon!..... kestin keskiviikkoon. 

Sitten torstaina taas uudestaa.... ja perjantaina vähän lisää.

No eilen olin kiltisti mutsilla lepäilemässä ja tulin illalla kiltisti tänne, tippaakaan juoneena. 

Nyt oon sit uudestaan päättänyt olevani juomatta... ainakin perjantaihin mennessä!

Kato pitää ottaa baby stepsejä näin aluks, ja kyllä mulle se on vaikeeta!

Huomenna taas tapaaminen Vamoksen kanssa, mutta en muista monelta... ja missä! Joten pitää herätä ajoissa ja soittaa sinne aamulla.

Ei mulla varmaan muuta tähän lisättävää, kiitos kun taas luitte mun turhanpäiväsiä jorinoita :D

Adios

-Sara-

Mandy Tiffany Terno

Oli vuosi 2008, alku vuotta.

Tein töitä ankarasti, jotta saisin koiran... chihuahuan tarkemmin sanottuna.

Kun se päivä tuli, ajoimme lapista Tampereen lähettyville, Rutavan perukoille.

Olimme Tampereella yön, koska matka oli pitkä. Jatkoimme sitten aamulla matkaa, ekaks ei meinattu löytää koko paikkaa. Kun vihdoin oltiin perillä, sydämeni pomppari kurkkuun. En tiennyt ollenkaan mitä odottaa. 

Tulimme sisälle ja monia kymmeniä chihuahua emoja ja pentuja haukkui kilpaa. Kävelimme käytävän läpi kunnes saavuimme keittiöön, jonka lattialla oli aidattu alue täynnä nyrkin kokosia pieniä chihuahuapentuja. 

Siellä se oli, maailman suloisin koiranpentu mitä olin kuunaan nähnyt. En koskaan olisi arvannut että ne olis niin pieniä! Kun sain omani syliin pelkäsin jatkuvasti rikkovani hänet. Katsoin sitä kuin viattominta asiaa koko maailmassa, sydämeni suli kuin voi kuumalle pannulle. 

Koko automatkan takasin en voinut kääntää katsettani pienestä otuksesta saatika olla koskematta siihen. Enkä myöskään olla kuvaamatta tätä sulosta pientä otusta. 

Tästä pienestä iloni aiheuttajasta tuli kokonaan mun, hänestä tuli kaunis tyttö nimeltään Mandy Tiffany Terno. 

Nyt neljä vuotta myöhemmin, se on jo jonkun muun... mutta onneks perheessä silti. Tänään juuri alle tunti sitten halasin Mandya lujasti ja muistelin kuinka me oltiin erottomat. Mun kultapieni ei tiennyt kenestäkään paremmasta, ja sattuu ajatella kuinka pystyin Mandyn jättämään yksin aina kotiin. Tai no ei yksin, mutsin ja muun perheen kanssa. 

Muistan vieläkin sen yhden illan kun tulin kotiin ja Mandy ei valinnutkaan mun sänkyä enää nukkumapaikakseen, istuin sängylleni... itkin hiljaa tuskaani pois. Ei oltu enää me. 

Nyt katson sitä kun se makaa niin sulosesti väsyneenä omassa pedissään, haikeeks muuttuu.

Oot silti ja tuut aina olemaan mun ykköstyttö, eikä ykskään koira voi sun paikkaas viedä.

Tää on sulle mun rakkain enkelini, toivottavasti annat mulle anteeks.

-Sara-